| |
virtuaalihevonen
» Täytti 3 vuotta 21.06.2009 Kir Royal, tai tutuille vain 'Rico', on oman arvonsa tunteva, charmikas new forest-orii, joka ei hyväksy ihan ketä tahansa ihmistä ystäväkseen. Saat tehdä töitä ja nähdä vaivaa ennen kuin voitat sen luottamuksen. Kaikki työ on kuitenkin sen arvoista, että saa niinkin hienon ja lojaalin ystävän kuin Rico. Ensimmäisillä kerroilla kun vieras ihminen hoitaa oria, käyttäytyy se tyynen välinpitämättömästi tätä kohtaan, näyttää nyrpeää naamaa ja toisinaan yrittää vähän näykkäistä hoitajaa hihasta, jos jokin asia ei mene Ricon toivomalla tavalla. Jos hoitaja pitää hermonsa eikä tee turhan suurta numeroa ponin tempuista, on ori kerta kerralta luottavaisempi ja mukavampi hoitaa. Hoitaessa ori on, kuten jo edellämainittua, uusia ihmisiä kohtaan jokseenkin varautunut, eikä osoita minkäänlaisia merkkejä kiinnostuksesta hoitajaa kohtaan, jos näykkäisyjä ja hapanta naamaa ei lasketa. Tutulle käsittelijälle Rico on kuitenkin helppohoitoinen, ja ponia pystyy pitämään karsinassa irti ilman huolta pyörimisestä tai kavioniskuista. Suosioitaan ei ori osoita ihan kelle sattuu, mutta ihmiset joita se arvostaa saavat orista sosiaalisen ja kiltin kaverin hoitaa. Mahan alus on parempi harjata rauhassa ja melko huomaamattomasti, sillä Rico kutiaa mahastaan helposti ja saattaa osoittaa liian kovakouraisesta harjauksesta merkkejä muunmuassa nostelemalla takasiaan tai nykimällä päätään hermostuneesti. Suojien, pinteleiden ja muiden varusteiden laitto ei tuota suurempia tuskia, satulavyötä kiristäessä saattaa hieman pullistella. Ratsastaessa Rico on osaava, kuuliainen ja kaikinpuolin mukava ratsastaa, edelleenkin tutulle ratsastajalle. Ori testaa aina uuden ratsastajan, ja joskus vielä vanhoja tuttujakin, eikä se tee mitään ilmaiseksi. Ratsastus Ricolla on loppujen lopuksi kyllä hyvin opettavaista, sillä sen selässä ei paljon torkuta jos halutaan saada jotakin aikaiseksi. Jos et tee asiaasi tarpeeksi selkeäksi, voi poni vain tallustella laiskasti eteenpäin kaula pitkällään kuuntelematta mitään apujasi, tai päinvastoin juosta miljoonaa lyhyttä, jännittynyttä ravia pää ylhäällä. Yksinkertaiset, mutta selvät avut ja määrätietoinen ratsastaja saa Ricon kulkemaan oikein kauniisti vaativaan B'hen asti, ja jopa joitan vaativan A'n liikkeitä. Esteratsastus ei ole herran vahvin puoli, vaikka se hyppäämisestä pitääkin; toisinaan poni innostuu hieman liikaa ja tällöin riittää vauhtia vaikka muille jakaa. Kouluratsastuksessa niin pikkutarkka ori on esteillä kumman reilu ja rento, että vaikka ratsastaja vähän nyppäisisi suusta tai tömpsähtäisi satulaan, ei Rico jaksa tästä sakottaa vaan jatkaa matkaansa reippaasti eteenpäin. Kengittäessä poni seisoo suht kiltisti paikoillaan, vaikka joskus halu napata kengittäjää paidanlieppeestä saa vallan ja tämä mieliteko on toteutettava. Ymmärtäväinen kengittäjä ei kuitenkaan ota oria tosissaan, ja jatkaa työtään rauhassa. Ricokin tajuaa yleensä tällöin jättää asian sikseen, mutta jos sille rupeaa ärjymään, tilanne pahenee vain entisestään ja poni on kokoajan näykkäisemässä epäkohteliasta, huutavaa kengittäjää takamuksesta. © cookie.
Ricon isä Réverend on tummanruunikko, hyvin koulukilpailuissa menestynyt new forest-ori. Réverendillä on säkäkorkeutta 146senttimetriä, ja aikaisempia jälkeläisiä orilta löytyy kolme kappaletta. Ori on kilpaillut hyvällä menestyksellä koulukilpailuissa vaativalla B-tasolla asti, eikä sen kilpa-ura suinkaan ole päättymässä vielä. Luonteeltaan rehti ja ihmistäkunnioittava Réverend on periyttänyt lahjakkuutta kouluratsastukseen ja sievää ulkomuotoa jälkikasvulleen. Isänisä Foxdale taas on nyt eläkepäiviään harrasteponina viettävä entinen ruusukehai. 'Fox' kilpaili nuoruusvuosinaan kouluratsastuksessa helppo A tasolla ja esteratsastuksessa 110cm radoilla, eli ori oli oikea monitoimiponi. Jälkeläisiä tällä luonteeltaankin hurmaavalla oriilla on kuusi kappaletta, ja se astuu edelleen tammoja leppoisaa siitosoriin elämää eläen. Foxdalen isä, Phatamen on nyt jo edesmennyt, kunnioitettavaan 28 ikävuoteen asti elänyt näyttelyponi, joka kantakirjattiin heti kolmivuotiaana ensimäiselle palkinnolle. Näyttelykehissä mainetta niittänyt orii sai elämänsä aikana yhteensä viisitoista jälkeläistä. Amphion oli ratsastuskoulussa asuva, melko lahjakaskin, esteponi joka muutti myöhemmällä iällään siitostammaksi Englantiin. Alunperinhän tamma oli Hollannista kotoisin, missä se teki tuntiponin töitä ja käväisi kilpailuissakin muutaman kerran, ihan kivalla menestyksellä. Tamma kuoli 22-vuotiaana vanhuuteen, ja varsoja sillä oli viisi kappaletta. Isänemä Pernilla Kir on kilpaillut ponien maajoukkueessa kouluratsastuksessa, ja onpahan kilpailumenestystäkin kertynyt muutaman sijoituksen ja voiton verran. Nykyään jo vähän kevyemmällä kisakäytöllä oleva Pernilla on saanut jälkeläisiä vain yhden kappaleen, mutta lisää on varmasti tulossa. Toivottavasti kaikista tulee yhtä upeita kuin aikasempikin varsa, Réverend. Ricon isänemänisä Thormanby oli ehkä vähän tuntemattomampi, mutta ei yhtään sen vähäisempi ori kuin muutkaan. 'Thor', joka nykyään laukkailee jo vihreämmillä laitumilla, eli elämänsä lähestulkoon vain kasvattajansa huomassa, vaikka vierailikin muutaman kerran erimaissa tammojen luona. Orii oli startannut muutaman kerran koulukilpailuissa, mutta enimmäkseen se toimi vain ratsastuskaverina omistajallaan. Rougés oli Ranskasta tuotu, tulenpunainen ja räväkkä new forest-tamma, jolta löytyi elämäniloa ja säpäkkyyttä. Rougés oli hyvin lahjakas hyppääjä, ja se hyppäsi vaikka kuinka suuren esteen aina yhtä intohimoisesti ja varmasti. Muutamissa seurakisoissa startannut tamma sijoittui melkein jokainen kerta, ja jopa voittikin muutaman kerran. Sen suurempaa menestystä ei tammalla ole, mutta joka tähän tammaan tutustui, ihastui siihen ikihyviksi. Ricon emä Deianeira on sievä, kantakirjassa toisella palkinnolla palkittu ruunikko new forest-tamma. Deianeira, tai kuten tutut kutsuivat 'Deia', ei ratsastuksellisesti ollut mitenkään tavallisesta poikkeava, mutta todella kaunis ja rotutyypillinen rakenteeltaan. Joten niin tammalle aukeni ura näyttelyponina, mikä oli sille aivan sopivaa työtä. Jälkikasvua Deialta löytyy viiden varsan verran, ja moni on perinyt emältään kauniit rakenteenpiirteet. Tamman isä Doncaster oli komea, hyväluonteinen ja upea ilmestys kouluradoilla; kaikinpuolin täydellinen ori. Doncaster on kilpaillut vaativa B-tasolla saavuttaen monen monta sijoitusta ja voittoa, aina kansallisella tasolla asti. Näyttelyissäkin on ori kiertänyt ja kehuja saanut, ja kantakirjaustilaisuudessa orille myönnettiin toinen palkinto. Jälkeläisiä on orilla tällä hetkellä kolme kappaletta, ja määrä tulee varmasti kasvamaan. Bitprandy IV oli kyllä persoona, sen voi jokainen sen tuntenut myöntää hyvällä omallatunnolla. Jo veikeä ulkokuori heijasti orin veikeää luonnetta, mitä se todella olikin. Kaikkea tuo poni keksikin hoitajiensa päänmenoksi, mutta toisinaan se oli mukava poni ratsastaa. Kilpamenestystä ei tälle koskaan pahemmin herunut, kilpailupaikat kun olivat turhan stressaavia tälle herralle. Emänisänemä La Noue oli myös jonkun verran koulukilpailuissa kisannut nätti tamma, josta ei ikävä kyllä paljon tiedetä. Poni on melko nuorena kuollut, mutta jälkeläisiä tammalle ehti tulla kaksi kappaletta. Emänemä Sylphia on nyt yksityisenä asusteleva kilpaponi, joka on kilpaillut niin este-kuin kouluratsastuksessakin, ihan kivalla menestyksellä. Tällä ruunikolla tammalla on yksi aikaisempi jälkeläinen, ja sekin syntyi hyvin vaikean synnytyksen tuloksena; sekä emä että varsa olivat vaarassa kuolla, mutta nopeilla toimilla ja pätevällä eläinlääkärillä asia onneksi järjestyi parhainpäin. Rico on varmasti perinyt hiukan happaman luonteensa emänemänisältään Poetnessilta, joka toisiaan oli myös melko oman arvonsa tunteva herrasmies-orii. Kouluratsastus kuitenkin oli aivan tämän ponin laji, ja se olikin tuttu näky aina palkintojen jaossa. Orilta löytyy neljä jälkeläistä, kolme tammaa ja yksi ori. Bay Peaches oli vaaleanrautias, läsipäinen kouluponi, joka eli kilpauransa jälkeen ratsastuskoululla opettamassa nuorille ratsastajanaluille ratsastuksen saloja, ja muutama varsakin tammalle teetettiin. © cookie.
 |
