Virallinen nimi	Quimico	Lempinimi	Mico
Säkäkorkeus	138cm	Rotu & sukupuoli	new forest, ori
Koulutustaso	he A, 110cm	Syntynyt & ikä	01.04.2008, VARL
Kasvattaja	Mary Howers, GBR	Omistaja	cookie.

Täytti 3 vuotta 23.08.2008
Palkittu Joulukuun YLA-tilaisuudessa pistein 30 + 32 + 22 + 35 = 119 p. / YLA2
Palkittu Tammikuun NFL-tilaisuudessa pistein 15p - 17p - 43p - 15p - 10p - 3p = 103p / NFL-III

Yleisesti katsottuna Mico on varsin helppo poni. Sen kanssa harvoin tulee ongelma-tilanteita, ja jos tulee sen voi pistää oriuden piikkiin. Minkäs sille mahtaa, jos tekee mieli vähän esittää tytöille? Mico pitää erityisesti maastoilusta, ja maastoesteet ovat sille yksi elämän iloista. Muutkin lajit kuten koulu-ja esteratsastus ovat Micon mieleen ja se on aina innokkaasti lähdössä tekemään töitä. Hoitaessa ja muussa maasta-käsin työskentelyssä poni kunnioittaa ihmistä hartaasti eikä sen mieleen voisi tullakaan riekkuminen tai hoitajan telominen. Kuitenkin tammojen kiima-aikoina sen on pakko näyttää itsensä ja tanssahdella ja korskahdella kuuluvasti, eikä se jätä tilaisuutta väliin olla ryntäämättä lähemmäs näitä arvon leidejä. Tällöin siis kannattaa olla vähän vahvempi ja orin tunteva henkilö pitelemässä poikaa. Muuta ongelmia ei Micon kanssa tule, ja kisamatkat ynm. valmennusreissut ovat hyvin miellyttäviä sen helpon lastattavuuden takia.

Hoitaessa poni on ihmistä kunniottava ja hyvin kiltti. Se pysyy paikoillaan vaikkei sitä sitoisi, eikä pistä pahakseen vaikka sen sitoisikin. Kaviot nousee leikiten, vaikka putsaaja olisikin pienempi ihminen. Kiintyy hoitajaansa ja hörähtelee tälle kaiken aikaa, sekä työntää päätään kainaloon tunteakseen itsensä huomioiduksi. Kumisuolla pyöriteltäessä ori nauttii ja näyttää sen höpläämällä harjaajaansa ja venyttämällä kaulaansa. Se on kiitollinen jokaisesta sille osoitetusta kehusta ja rapsutuksesta. Varusteiden laitossa poni seisoo nätisti paikallaan ja antaa kiristää satulavyön ilman mitään vaikeuksia. Kuolaimetkin se ottaa suuhunsa kun ne vain asettaa sen suun eteen, mutta ainoa asia mikä pitää muistaa on lämmittää kuolaimet kunnolla, sillä Mico inhoaa kylmiä kuolaimia ja ilmoittaa sen nykäisemällä päänsä ulottumattomiin. Poika hivuttaa vähän, joten sille laitetaan takajalkoihin suojat ja etujalkoihin pintelit. Mico on siis kaikkiaan yksinkertainen kuntoon laitettava, kunhan muistaa lämmittää ne kuolaimet!

Ratsastaessa Mico on siis hyvin mukava, kuten jo edellä mainitsinkin. Sillä on näyttävät mutta kumman pehmeät askeleet istua, ja se menee helposti ratsastamalla peräänantoon. Kentällä työskennellessä Mico ei valita vaikka tulisikin vähän vaikeampi asia eteen, vaan se tekee mitä siltä pyydetään mukisematta. Tietysti ratsastajan pitää olla tarkkana ja vaatia ponilta asiat oikein, eihän se ole hyvästä luonteestaan huolimatta mikään ennustaja. Automaatti tämä poni ei missään nimessä ole, eikä se mene muodossakaan ilman kunnollista ratsastusta. Mico siis ei kuitenkaan päästä ratsastajaa liian helpolla, vaikka onkin kevyt ratsastettava. Esteillä poni liitää kuin paraskin liihotin, ja rataa se pomppaa metriin asti. Micon hypyt ovat pehmeitä ja ilmavia, ja se haluaa jättää kunnon ilmavaran ettei vaan puomi putoaisi. Micossa asustaa pieni perfektionismin häive, ja se haluaisi aina miellyttää ratsastajaa ja tehdä kaiken parhaiten. Jos puomi nyt jostain syystä sattuukin putoamaan, saattaa poni harmissaan tehdä pienet protesti-pukit, ei kuitenkaan sellaisia mistä tippuisi. Maastoesteillä tanner vain tömisee Micon kiitäessä innoissaan erilaisten tukkien ja bankkereitten yli. Se rrrakastaa maastoilua, ja sitäkin enemmän maastoesteitä. Mico menee aina kovaa ja korkealta, ja se on varmajalkainen ja tarkka, että ratsastaja on myös mukana. Pitkät kävelylenkit ovat ponin mielestä toiseksi paras asia ratsastuksessa, ja se löntystelee korvat hörössä ja rentoutuneena metsäpolulta toiselle.

Kengittäessä poika on hiljaa mutta varuillaan. Se on hyvin herkkä kaikelle joten kengittäminenkin on vähän jännä juttu sille. Jos kengittäjä osaa asiansa ja on hevosystävällinen, Mico käyttäytyy hienosti, mutta liian karskit otteet saavat sen hermostumaan ja se saattaa vähän keulia, jos tilanne pääsee niin pahaksi. Tallillamme käy kuitenkin aina sama kengittäjä, joten tällaista ei tapahdu juuri koskaan. Lopuksi pitää aina taputtaa Micoa, niin se tietää olleensa kunnolla ja rentoutuu silminnähtävästi.

© cookie.

i. Mico on selvästikkin tullut isäänsä Quincy II'seen. Quincy oli upea jo varsasta asti, ja se myytiinkin kovalla hinnalla Iso-Britannian varsahuutokaupassa. Voittoja tuli lukuisista näyttelyistä, ja kehuja se sai erityisen hyvästä ja nöyrästä luonteestaan. Quincylle myönnettiin odotettu KTK I-palkinto sen ollessa 3-vuotias, ja siitä alkoi pojan ura jalostus-oriina. Lukuisat tamman omistajat halusivat saada varsan oriista siinä toivossa että saisivat perillisestä yhtä ainutlaatuisen kuin isästäkin, ja meille kävikin oikea tuuri löydettyämme Micon, joka on yksi orin viimeisimmistä jälkeläisistä. Quincy oli toki myös hieno ratsu, mutta liikettä ei kouluradoilla valitettavasti riittänyt helppoa A'ta pidemmälle. Esteillä poni oli pienemmillä radoilla oikea rusettihai, mutta isommilla esteillä se sähläsi liikaa, ja tästä johtuen pudotteli.

ii. Tosiaan, Quincy II'sen isä eli Micon isänisä oli varsin erikoinen tuttavuus. Comanche oli hyvin tammamainen ori. Sen kanssa ei ikinä tiennyt mitä odottaa, mennäänkö kentällä vai maneesissa vaiko ollenkaan, saako mahan alle koskea ym. lukuisat päähänpistot. Kuitenkin tammojen läheisyydessä ja kiima-aikoina se oli oikein pörheänä ja 'kovana' jätkänä, eikä varmana ollut vesilätäköt tiellä jos neiti oli tien toisessa päässä. Ei kuitenkaan pidä mennä luulemaan ponia edellä mainitsemian asioiden takia ihan mahdottomaksi, nimittäin hyvinä päivinä se oli todella näyttävä kouluponi. Se jos kuka tiesi kouluratsastuksen salat, ja oikean ratsastajan kanssa se meni kaikki piffit ja paffit ja olisi hypännyt vaikka katolle jos kuski niin olisi määrännyt. Kisoista ropsahtelikin yksi toisensa jälkeen sijoituksia, ja Comanche oli yksi sen ajan parhaimpia poneja. Siitokseen tätä poikaa ei oltu alkujaan ajateltu, mutta hyvän kisamenestyksen myötä se vietiin kantakirjaukseen ja sai III palkinnon, josta omistajat ja tukijoukot olivat hyvin ylpeitä. Jälkeläisiä oriille tuli reilu 10 kappaletta.

ie. Marengo Opal oli sievä pikkutamma, joka toimi ratsastuskoulussa tuntiponina. Se oli nuorena saanut kantakirjasta kolmannen palkinnon, ja tuli sen jälkeen kiertämään kenttää entisen omistajan ajateltua tamman sopimattomuutta jalostukseen. Ehkä hyvä näin, nimittäin tämän parempaa opetusponia saa hakea. Monille pienille ratsastajille se on opettanut ratsastuksen jalon taidon, ja jo kokeneempien kanssa se on käynyt kisoissakin, hyvällä menestyksellä. Kisoissa se oli tyynen rauhallinen, eikä piitannut vaikka ratsastaja jännitti tai nykäisi suusta. Opal olisi ollut myös mainio ensiponi, mutta ratsastuskoulussa sitä tarvittiin enemmän. Eläkkeelle jäätyään se siirtyi jalostukseen, ja teki kolme varsaa ennen poisnukkumistaan. Ensimmäinen varsa kuoli heti synnyttyään, mutta kaksi muuta olivat terveitä ja kauniita käyttöponeja.

e. Micon emä, Yamasce, oli varsinainen satuponi. Sen satumaisen kaunis olemus sai aina näyttelyissäkin tuomarit huokailemaan ihastuksesta. Yamasce oli myös rakeenteellisesti hyvä ja ratsutyyppinen, jonka ansiosta se kantakirjattiin II-palkinnolla. Tamma oli enemmän esteponi, ja sen kyllä huomasi. Se pomppasi vähän isommankin esteen kevyesti ja varmasti. Mutta vaikka se hyppäsikin kaiken, se ei antanut ratsastajansa nukkua, vaan vaati ja vaati ja opettikin monelle että ne pohkeet täytyy pitää kiinni loppuun asti. Kouluratsastuksessa ei tahtonut keskittyminen ponilla riittää, jonka takia sillä ei koulua kisattu oikeastaan yhtään. Valmennuksissa ja kotona tehtiin helpon B'n asioita ja ne riittivät sille vallan mainiosti. Jälkeläisistä tuli myös hyviä esteponeja, tosin ne olivat parempia koulussa kuin emänsä.

ei. Druckster. Se nimi on ottanut jäädäkseen lähes kaikkien new forest-kasvattajien mieleen. Oman aikansa huippu-ori, jolle mikään ei ollut este. Se oli komea, hyvä ratsu ja lojaali ystävä. Toisin sanoen kaikkea, mitä voisi unelmahevoselta toivoa. Druckster oli kantakirjattu I-palkinnolla, ja se kilpaili vaativalla tasolla niin esteissä kuin koulussakin. Kenttäkisoissakin orii oli tuttu näky, useimmiten palkintojen jaossa. Ori eli koko pitkän elämänsä onnellisesti kasvattajallaan, ja sille tarjottiin kyllä arvoisensa koti. Jälkeläiset ovat perineet isältään monikäyttöisyyden, yksi on jopa menestynyt valjakossa. Ori nukkui pois 34-vuotiaana, ja sen hautaa koristaa villiruusupensas.

ee. Juliet. Juliet, Juliet Juliet. Miten yksi poni voi saada niin paljon vahinkoa aikaan? Kyllä Juliet sai, totisesti. Se oli oikea joka-paikan-höylä, jolta ei mikään säästynyt. Ratsastaessa se oli varsin reipas, sanan todellisessa merkityksessä. Se osasi kyllä pitää ratsastajan hereillä ja olemaan napakkana, nimittäin muuten mentiin ja lujaa. Moni on vannonut ettei halua nähdäkään koko eläintä enää, mutta kuinkas on käynyt. Ilkikurisesta luonteestaan huolimatta Juliet oli varsinainen mammanmussukka sillä tuulella ollessaan, ja kaiken se sai anteeksi pelkällä koiranpentu-katseellaan. Kuka nyt tuolle vihainen osaisi olla? Juliet toimi ratsastuskoulussa tuntiponina, eikä se saanut elämänsä aikana kuin yhden varsan, Micon emän Yamascen.

© cookie.

15.10.2008 Estevalmennus, Jonna V, Palaute:
Micolla alkutunti meni mainiosti. Lämmittelyssä mentiin nätisti muodossa, ja ratsastajakin keskittyi. Verkka hyppynä pidettiin pientä pystyä (n. 60cm). Mico lensi tyylillä ylitse. Ratsastajakaan ei jäännyt jälkeen, joyen jatkoimme okserilla. Mico vähän epäröi, mutta meni kumminkin ylitse ratsastajan tuesta. Hypittiin sen jälkeen pientä rataa, ja päätettiin hypätä pientä trippeliäkin, jossa ylin puomi oli 80cm. Mico sai nipinnapin itsensä venytetyksi esteelle, ja lähellä oli ettei puomit kolisseet. Pidettiin pieni tauko ja uudestaan. Tällä kertaa Mico näytti itse lisäävän vauhtia, eli ei ollut täysin ratsastajan hallinnassa. Mutta yli pääsitte kumminkin. Kannattaisin teitä harjoittelemaan enemmän askeleiden sovituksia, ja hyvän vauhdin miettimiseen. Mutta hyvin teillä menee, tsemppiä kisoihin!

21.10.2008 Kouluvalmennus, Jenny_k, Palaute:
Tulin pitämään teille yksityisvalmennuksen omalle tallillenne. Sää onneksi suosii meitä, eikä vettä satanut, vaikka taivas oli kovasti pilvien peitossa. Varatessasi valmennuksen pyysin teitä etukäteen verryttelemään, tekemällä pienen rauhallisen maastolenkin. Sillä välin, kun maastoilitte olinkin jo saapunut tallillenne. Odottelin kentän laidalla olevalla tuolilla istuskellen ja hörpin kuumaa kahvia, jonka olin termopulloon ottanut mukaan. Pääsimme heti hommiin. Alkuun isoa irrottavaa ravia pääty-ympyrällä ja hakien vain eteen alas ratsastusta. Mico on sen tyylinen poni, että liian aikainen kasaaminen, saa vain askeleen muuttumaan lyhyen kipittäväksi. Mico on nöyrä ja haluaa miellyttää ihmistä, joten kaula kaartuu helpolla ja on kuolaintuella, mutta kroppaa ei tule niin hyvin käytettyä hyväksi mitä voisi, jos luistaa kunnollisista verryttelyistä. Saman toistimme laukassa, eli alkuun vain isoa laukkaa, saaden selänkin töihin. Kun eteenpäin pyrkimystä rupesi löytymään, tuli puolipidätteet saada läpi. Jos ei läpi mennyt, niin heti seis ja peruutus. Muutamaksi kierrokseksi pitkät ohjat ja huilauskäynnit. Sen jälkeen rupesitte menemään avotaivutuksia pitkillä sivuilla käynnissä, tekemällä suoran alkuun pienen voltin. Poni tuli saada myös suoristettua ennen seuraavaa kulmaa ja kulman ratsastus kunnolla. Sama toistaen ravissa ja molempiin suuntiin. Työstimme laukkaa pääty-ympyrällä niin, että olin itse juoksutusraipan kanssa keskellä apuna. Vuoroin kasasitte laukan oikein hitaaksi ja vuoroin kunnolla eteenpäin. Sama molempiin suuntiin. Loppuravit eteen alas molmepiin suuntiin ja taivuttelua.

Varsin mukavan oloinen poni, jonka kanssa tulee muistaa, että vaikka se kasaa itsensä helposti, niin se täytyy saada liikkumaan kunnolla eteenpäin. Alkuun poni ei ryskännyt eteenpäin, mutta ei myöskään laahustanut , vaan kulki tasaista tempoa. Näin ei meinannut puolipidätteetkään mennä läpi, kun vahti pysyi samaisena. Tajusi nopeasti, että joutuu peruuttamaan, jos ei hän puolipidätteestä tee mitään. Avotaivutuksen, kun rupesivat sujumaan, jätitte suoran alussa voltit pois. Loistavat suoristamiset ja kulmaan ratsastukset. Poni ei edes yrittänyt oikoa. Laukkaharjoituksella saimme ponin ylöspäin suuntautuvaa ponnekkuutta ja liike muuttui todella hyväksi. Loppuraveissa ravi oli irtonaista ja kaunista. Ilmeisesti tuntui myös ratsastajasta siltä, että nyt voisi startata koulukilpailuissa, kuin suupielet näytti olevan korvissa saakka.

21.10.2008 Estevalmennus, Jenny_k, Palaute:
Mukava nähdä Mico nyt estepuuhissa, kun koulu sujui niin hyvin. Aloittellaan tulemalla ympyrällä kahta puomikasaa, hakien hyvää rytmiä. Alkuun Mico otti pienen askeleen ennen puomeja, mutta lopulta tempo rupesi löytymään ja askeleet sopimaan. Tänään ajattelin, että harjoittelemme askeleiden lyhentämistä ja pidentämistä. Laitoin pitkälle sivulle pienehkön sarjaesteen. Tulitte ensimmäisen kerran sarjalle vapaalla vauhdilla ja pyysin, että vain olet selässä tekemättä mitään. Poni tuli tasaista vauhtia, mutta otti jälleen sen pienen askeleen ennen valtavaa pomppua. Ratsastajalla säilyi hyvin tasapaino ja ilmeisesti Micolla onkin varsin pehmeän tuntuiset hypyt. Toisella kerralla pyysin tulemaan mahdollisimman kovaa ja saada poni hyppäämään mahdollisimman kaukaa. Ensimmäisellä kerralla Mico oli hieman hämillään ja jarrutti ja otti sen ylimääräisen askeleen. Väli sujui kuitenkin hyvin. Toisella kerralla parempi, mutta vieläkin kauempaa olisitte voineet hypyn aloittaa. Kolmannella kerralla oli hyvä alku, mutta toinen este ylitettiin puomit kolisten maahan. Neljäs kerta oli mallikas. Vauhtia löytyi ja poni venyi hyvin.

Seuraavaksi tulitte mahdollisimman kasattuna ja hypyn tuli suorittaa mahdollisimman läheltä estettä. Tämä sujuikin paremmin. Muutama kierros pitkillä ohjilla käyntiä ja toinen suunta. Laukalla esteille sisään ja annoit hevosen itse päättää monta askelta otti esteiden välissä. Mico otti neljä pientä askelta. Jälleen askeleiden pidentämistä niin, että väliin vain kolme askelta. Hienosti suoritettu. Kavensin esteiden väliä aavistuksen verran, joten nyt hypättiin kahdella askeleella. Sehän sujui lennokkaasti. Sitten sama väli viidellä askeleella, eli laukka tulee olla hyvin kasattua ja hallussa. Ensimmäisellä kerralla tuli ravi siirtyminen ja samoin toisella, mutta kolmannella nappi suoritus. Lopuksi vielä sarja ponin oma valintaisella vauhdilla ja askelin ja nautit vain itse kyydistä. Kokonaisuutena hyvin ratsastettu ja pidin katsekontaktistasi menosuuntaan, etkä �kytännyt� esim. katseellasi, mitä esteelle hypyn aikana tapahtuu. Ponilta löytyy intoa ja hypykapasiteettia, joten liiallinen jarruttelu vain jännittää hevosta, joten alkuun hyvät eteenpäin pyrkivät verryttelyt ja puolipidätteet läpi.