| |
virtuaalihevonen
» Täytti 3 vuotta 12.03.2009 Portsmouth GBR, lempinimeltään Pörri, on komea new forest-orii, jolla on tasainen ja ystävällinen luonne. Pörri tuntee omat rajansa ja vaikka se yleensä käyttäytyy miellyttämisenhaluisesti ja on varsinainen herrasmies, sillä on oma ylpeytensä, eikä se salli itseään pompotettavan miten sattuu. Se ei pelkää uusia tilanteita, vaan kohtaa kummallisemmatkin asiat rauhallisesti ja harkiten. Jos se olisi ihminen, se todennäköisesti pitäisi mottonaan "parempi katsoa kuin katua". Sama pätee siihen, että poju kyllä tarkastelee uusia asioita kaikessa rauhassa, ennen kuin päättää niistä suuntaan tai toiseen. Pörrillä riittää ystävällisyyttä lähes kaikille, eikä se ole kärsimätön juuri koskaan. Miellyttäväksi työskentelemisen sen kanssa tekee erityisesti se, että orii ottaa kontaktia hoitajaansa ja ilmaisee kiinnostusta tämän läsnäoloa kohtaan. Pinnan alla kytee ajoittain tujaus orimaista tulisuutta, joka leimahtaa satunnaisesti näkyville. Pörri osaa huonona päivänään olla hyvinkin kelju, pistää vastaan lähes kaikessa ja kiukutella yksinkertaisimmistakin asioista. Yleensä se kuitenkin on oma suloinen itsensä. Päivittäiset hoitotilanteet ovat Pörrille mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Harjauksen aikana se seurailee tarkasti hoitajansa puuhia, puhisee tälle ja kääntää päätään nähdäkseen paremmin. Sillä on maanläheinen ja järkevä suhtautuminen useimpiin asioihin, kuten nyt vaikka siihen, että täytyy seisoa paikallaan harjauksen ajan, vaikka mieluummin liikuskelisi. Kavioiden puhdistus on ongelmatonta ja suitsiminen ja satuloiminen niin rutiininomaista, ettei se hetkauta suuntaan tai toiseen. Aina joskus Pörri innostuu kärryvaljaat nähdessään, se tuntuu nauttivan vetämisestä toisinaan jopa enemmän, kuin koulukiemuroista. Pesupaikalla Pörri ei ole moksiskaan edes viileämmästä vedestä, se päin vastoin tuntuu nauttivan suihkuttamisesta ja voisi seisoskella silmät ummessa paikallaan tuntikausia. Tarhasta ja laitumelta orii antaa kiinni, tulee joskus jopa portille saakka vastaan innokkaana päivän töihin. Talutuksessa Pörrissä on hieman turhaakin ripeyttä, se ei aina malttaisi kulkea hoitajan hitaampaa tahtia, vaikka terävä nykäys riimusta saakin sen yleensä asettumaan. Toiset hevoset aiheuttavat korvien höristelyä ja pään kiinnostunutta kohottelua, mutta sen kummemmin Pörri ei niihin yleensä reagoi talutustilanteissa tai kiinni ollessaan. Tallissa se kyllä seurustelisi mielellään viereisen karsinan asukkaan kanssa. Traileriin meneminen on joskus vähän niin ja näin, silä Pörri ei nauti kuljetuksesta. Yleensä se kuitenkin menee sisään viimeistään toisella yrittämällä ja kärsii kuljetuksen vaitonaisena. Kuljetuksen jälkeen Pörri on aina hieman vaisu ja tarvitsee vähän aikaa saadakseen taas kiinni tilanteesta. Kouluratsastuksessa Pörrin hienot liikkeet ja miellyttämishaluinen luonne pääsevät oikeuksiinsa, kun se tottelee ratsastajansa pieniäkin apuja nopeasti ja vaivattomasti. Hyvinä päivinään se tuntuu suorastaan liitelevän hieman kentän pinnan yläpuolella. Koulukiemurat sujuvat elegantisti, tyylillä ja taidolla, ainakin jos ratsastaja tietää, mitä tekee. Esteitäkin Pörri ylittää, vaikka se joskus huonoimpina päivinä vaikuttaa lähinnä siltä, kuin se kiipeäisi niiden yli, eikä hyppäisi. Hyvinä päivinään se kuitenkin ylittää matalammat esteet vaivatta ja tuntuu itsekin saavan siitä iloa. Vaunujen eteen valjastettuna Pörri on innokkaimillaan, se nauttii vetämisestä ja se myös näkyy. Ilmavat liikkeet ja ohjan nopea totteleminen tuntuvat sujuvan oriilta aivan luonnostaan ja se vetää päättäväisesti ja innokkaasti ja on kevyt ohjastaa. Varsinkin vaunujen edessä oriin eteenpäinpyrkivyys ja reippaus tulevat esiin, vaikka ne näkyvätkin siinä usein myös silloin, kun ohjastaja istuu satulassa. Maastossa Pörri vetää kärryjä vielä innokkaammin ja siellä sen tuntuu ratsunakin piristyvän ja löytävän menohaluja, jotka joskus hämmästyttävät kaikkia. Maastossa se käyttäytyy reippaasti ja rohkeasti, vaikka uudet kummajaiset saavat joskus pitkäksikin venähtävän tarkastelutuokion. Kisapaikalla Pörri käyttäytyy rauhallisesti, ihmisvilinä ei sitä suuremmin häiritse, jos kukaan ei juokse aivan sen turvan editse. Lämmittelyssä oriin saa herätellä toimintaan, mutta sen jälkeen kaikki sujuukin hyvin, kunhan ratsastaja on varma itsestään. Oriin kanssa on helppo kisata, koska se ei menetä malttiaan, vaikka ratsastajalta olisikin pallo hukassa, silloin suoritukset vain eivät ole parhaita mahdollisia. Pörri kannattaa viedä kisapaikalle jo ajoissa, jotta se ehtii toipua kuljetuksesta ja tutkia rauhassa kisapaikan, niin ettei sen tarvitse kesken suorituksen pysähtyä ihmettelemään kentän vieressä olevaa pömpeliä. Kengittäjään poni suhtautuu järkevästi ja vuorovaikuttaa tämän kanssa siinä missä muidenkin kaksijalkaisten. Se seuraa mielenkiinnolla, mitä kengittäjä puuhailee ja malttaa yleensä seisoa rauhallisena paikallaan. Vaikka pitkät odotusajat saattavat saada sen polkemaan jalkaa mielenilmaukseksi. © Eilowy
Isä Theodore KLN on ruunikko koulupuolen poniorii. Korkeudeltaan se lähes hipoo hevoslukemia, 148cm. Theodorin päätä koristaa kaunis tähti ja molemmissa takajaloissa sillä on pienet sukat. Luonteeltaan ori oli yleensä rauhallinen ja reipasmielinen, töihin se lähti säällä kuin säällä ja aina oli mukavaa tehtiin mitä hyvänsä. Oikea nyffimaailman suomenhevonen. Koulupuolella ori oli taipuisa, liikkeet olivat erittäin elastiset ja välillä sitä saikin hieman toppuutella ettei koko ajan olisi vain vedellyt liitoravia kaviot korkealla. Laukkakin kuului oriin vahvimpiin puoliin; siinä oli hyvä työntö ja se oli matkaavoittavaa. Esteitä Theodore ei paljoa hypännyt. Se meni niin hienosti koulua ja piti siitä, ettei sille estehyppelyitä viitsitty edes sen enempää opettaa. Hoitotoimenpiteet sujuivat huoletta vaikka aina ori ei tykännyt jos joku koski sen korviin. Se oli Theodorin arka paikka.Theodore kävi myöskin aktiivisesti näyttelyissä joissa yleensä se pärjäsi mukavasti vaikka huonoksi onneksi tuntui aina löytyvän se toinen poni joka oli luokkavoittaja, joten Theodore jäi useimmiten muiden varjoon. Kilpailu'urallaan ori voitti useita koulumestaruuksia ja siitospuolella ori periytti hienoa ulkomuotoaan ja elämän positiivisuuttaan. Ori jätti varsin vähän jälkeläisiä mutta nekin mitä se jätti ovat järjestäen sijoittuneet ratsastuksen eri lajeissa. Theodore on myöskin kantakirjattu toisella palkinnolla. Isänisä Bayness oli suklaanvärinen ruunikko turpaan asti ulottuvalla piirrolla ja äärettömän sydäntä sulattavalla mantelisilmäisellä katseella varustettu yleispuolen ori. Säkäkorkeudeltaan Bayness oli 145. Luonteeltaan Bayness oli useimmiten hieman omissa maailmoissaan oleva, varsin kiltti ja jopa sellainen jota nuoremmatkin tytöt ja pojat saattoivat hoitaa. Kiima aikoina Bayness kuitenkin oli se joka määräsi minne mennään. Taluttaessakin ori tarvitsi suitset päähänsä ja kilpailusta etenkin keväisin ei tuntunut tulevan kuuloonkaan. Orin ruunaamista harkittiin varmastikin moniin otteeseen, mutta kun ajateltiin millaista siitosarvoa orilla voisi tulevaisuudessa olla niin päätettiin olla kärsivällisiä tämän suhteen. Ratsastettaessa ori meni koulua keskinkertaisesti. välillä oli parempia päiviä jolloin ori suorastaan liisi ratojen halki kaula hienosti kaarella ja jalat osuivat kaviouralla aina oikeaan kohtaan, toisinaan taas ori oli hieman laiska ja koitteli ratsastajaansa erilaisin kujein. Esteillä ori oli kuitenkin aina rehellinen ja yritteliäs vaikka tuntui jalka olevan useimmiten kaasupolkimella. Esteillä ori sai lähes aina kilpailujen parhaan ajan, mutta vahinko tiputtamisia tapahtui välillä kun orii ei ehtinyt kunnolla kerätä koipiaan lennon ajaksi. Parhaimmillaan ori oli siis hieman pienimmissä luokissa. Kenttäratsastusta myöskin harjoitettiin Baynesilla. Näyttelyissä Bayness sai jo varsana parhaimman tittelin. Vanhempanakin se pärjäsi hyvin vaikka omistaja olikin varsin laiska viemään oritta näyttelyihin. Bayness sai eläkeiässä monia jälkeläisiä joista tuli hyviä harraste ja kilparatsuja. Isänemä East Evelyn, kuvankaunis rautias merkitön tamma hurmasi jo nuorena monien katseet. Evelyn on korkeudeltaan 137cm. Evelyn myytiin suoraan kasvattajaltaan ratsastuskouluun yksityiseksi ikäänkuin kilpaponiksi nuorelle tytölle. Luonteeltaan Evelyn on jokaisen unelmaponi, se ei tekisi kenellekään mitään ja kaiken hoidon ajan se seisoo hievahtamatta paikoillaan. Kiimat olivat kuitenkin tammalla varsin voimakkaita ja silloin Evelyn jätettiin suosiolla tarhaan, eikä sitä otettu pikkutyttöä riepottelemaan kentälle. Evelynillä kilpailtiin siis pienissä este ja koululuokissa ja koko ajan se liikkui hyvin, voitti laiskanpulskeat tuntiponit ja se olikin monien ihmisten mukaan kuin hiomaton timantti. Poni kilpaili omistajansa kanssa aina aluetason pikkuluokkiin asti, kunnes taitava pienikokoinen naiskilparatsastaja tarjosi tammasta sievoisen summan rahaa ja tamma vaihtoi omistajaansa. Evelyniä koulutettiin hieman vanhemmasta iästään huolimatta eteenpäin kouluratsastuksessa vaikeille tasoille asti ja menestyi niissä hyvin. Evelyn toimi uudella ratsastajallaan erittäin hyvin ja kun oli kilparatojen aika jäädä tamma vaihtoi jälleen omistajaansa jossa se astutettiin hienoimmilla oreilla ja varsojen kanssa sitä käytettiin näyttelyissä ja se sai myöskin kilpailumenestystä. Tamma kantakirjattiin III-palkinnolla ja viimeisen varsansa se sai jopa 23-vuotiaana. Evelyn oli jokaiselle varsalle todella hyvä emä. Emä Duchess of Somerser, tuo ruunikko nyffi tamma on monien ihmisten rakastama. Se on luonteeltaan erityisen rauhallinen ja lempeä tapaus, kaikki ihmiset saavat rapsuttaa sitä ja se on järkevä myös pienten lasten seurassa. Se on opettanut monet pienet lapset ratsastuksen saloihin ja ekat laukkapätkät on usein otettu tämän tammuskan selässä. Korkeudeltaan tamma on 140cm ja päätä koristaa iso lähes sydämen muotoinen tähti. Duchess of Somerserilla on myöskin kilpailtu useissa koulu ja estekilpailuissa useimmiten päästen kärkikahinaan. Tamma on jokaisessa toimenpiteessä kiltti ja kuuliainen, missä vain ja milloin vain. Näyttelymenestystä tammalta ei oikeastaan löydy, omistajia ei ole yksinkertaisesti ollut viitsimystä tarpeeksi tamman näyttelyitä varten. Mutta jos tämä vietäisiin, kyllä sieltäkin ihan mukavat palkintoruusukkeet varmasti irtoaisi. Tamma on myös todella hyvä emä varsoilleen. Emänisä Couvertier on lähes naurettavan kuuluisa kouluori. Ei ole kilpailtu paljoa, hevosta on ikäänkuin säästelty ja oria on käytetty vain niissä kaikista eniten yleisöä keräävissä kilpailuissa. Couvertier oli 134cm orii, mutta periytti useimmiten itseään paljon suurempiakin varsoja. Orilla oli etujaloissaan korkeat sukat, ja takajalat olivat hauskasti ruunikolle tavalliseen malliin mustat. Orilla arvellaan olleen siis sabinokirjavuutta. Kotona ponin kerrotaan olleen hieman kuriton ja itsepäinen, mutta hyvinä päivinä siitä irtosi hienoja liikkeitä ja löytyi ravistakin näyttöä ja korkeutta. Oritta pystyi seuraamaan myös erilaisilla oripäivillä ja muissa show näyttelyissä. Korkean ravin vuoksi sillä ajattiin välillä kärryillä. Vanhoilla päivillään ori sai laiduntaa yhdessä muutaman tammansa ja varsansa kanssa. Ori oli äärettömän lempeä muille hevosille ja piti aina koko laumasta huolen. Couvertier on kantakirjattu II-palkinnolla. Emänemä Ma’ar GBR, tutummin vain "Maya" oli väritykseltään voikko tamma. Se eli puolivillinä 5 ikävuoteen asti jolloin se myytiin jollekin koulutustaitoiselle ihmiselle. Maya astutettiin heti uudessa kodissaan ja varsan synnyttyä sitä alettiin kouluttaa pikkuhiljaa uudessa osaavassa kodissaa jossa asui ennestäänkin muutava New Forest-poni. Lopulta Maya kilpailikin He A tasolla ja esteitäkin 60cm luokkia. Mayan liikkeet eivät olleet mitään katseenkerääjiä, mutta arvostusta se saikin paljon juurikin värinsä ja muhkean ulkonäkönsä ansiosta. Mayaa käytettiin myös tasaisesti näyttelyissä, enemmänkin leikkimielisissä match showissa. Mayan kilpailijan ura katkesi kuitenkin tapaturmassa rikkoutuneen jänteen vuoksi ja se pääsi elelemään varhaiseläkettä saaden varsoja hyvärakenteisista oristeista. Mayaa kuntoutettiin ja siitä tuli myöskin hyvä terapiaratsu. Maya oli korkeudeltaan 142cm. © Kukka
|
