| |
virtuaalihevonen
» Täytti 3 vuotta 23.04.2008 » Palkittu Elokuun YLA-tilaisuudessa pistein 23 + 31 + 22 + 35 = 111 p. / YLA2 » Palkittu Tammikuun NFL-tilaisuudessa pistein 15p - 19p - 50p - 20p - 10p - 4p = 118p, NFL-II Burre on ehdottomasti yksi kaikkien tallilla kävijöiden suosikki, niin ratsastettaessa, kuin hoidettaessa ja muutenkin. Ori on äärimmäisen kiltti ja hellämielinen sekä ystävällinen ja kaikkien kanssa toimeentuleva. Herralta löytyy mahtavat liikkeet ja yllättävän paljon kapasitettia koulupuolelle. Myös esteet luonnistuvat rauhallisen ja osaavan ratsastajan kanssa. Burre rakastaa touhuilua ja rahnuttelua ja nauttii siitä, kun joku istuskelee karsinassa juttelemassa sille vaikka iltaheiniä popsittaessa. Se räpsyttelee suuria silmiään ymmärtäväisesti ja huokailee välillä pelottavankin keissa kohdissa. Ori kuuluu niihin poneihin, joille voi uskoa murheensa pahana päivänä. Myös muiden hevosten seura on tärkeää ja ori ei oikein viihdykkään yksin tarhassa tai tallissa. Sitä ei kannata jättää yksin karsinaan kökkimään, sillä silloin se alkaa riehua ja teloo helposti itsensä. Ori on hyvin palkitseva harjailtava, sillä kimosta ulkomuodostaan huolimatta herra on useimmiten erittäin puhdas ja siisti, eikä käykkään lähes koskaan piehtaroimassa. Kavioiden putsaaminen tai harjanleikkuu käyvät vaivattomasti. Myös kuolaimet se ottaa kiltisti ja satulavyön kinnittäminen ei ole ongelma, sillä ori on aina hiukan laihassa kunnossa, vaikka syökin - no, kuin hevonen. Talutettaessa pyöriskelee taluttajan ympärillä ja hirnuu, mutta pysyy hyvin käsissä, vaikka lähellä olisi tammoja. Myös lastaaminen ja traikussa olo sujuvat suhteellisen kivuttomasti. Kengityksestä ja eläinlääkärin tutkiskelusta Burre ei pahemmin perusta - ei nauti, muttei vihaakkaan. Ori onkin kaikinpuolin perin neutraali ja hyväntahtoinen mies. Kouluratsastus on Burren vahvuus ja se näkyy niin liikkeissä, kuin siihen suhtautumisessakin. Ori tottelee pienimpiäkin käskyjä ja kulkee automaattisesti peräänannossa. Herra antaa pikkuvirheet ja osaamattomuuden helposti anteeksi, mutta kovaa kättä se ei voi sietää, ja siksi sitä ratsastetaankin aina nivelkuolaimilla. Askelet ovat matkaavoittavat ja eteenpäinpyrkivät, eivätkä lainkaan ponimaisen töpsöttävät tai kovat. Koulussa herra taipuu vaikka miten ja askeltaa mielellään niin avot kuin sulutkin. Ori suorastaan nauttii, kun saa työstää päivän vaikeita kiemuroita ja lopuksi pääsee kahlaamaan järveen tai kävelemään luonnon helmaan. Esteillä ori on reipas ja eteenpäinpyrkivä, mutta hyvin epävarma itsestään. Yksin pudotus ja koko tunnin työ on mennyt hukkaan, eikä ori suostu enää hyppäämään. Rohkaiseva ratsastaja ja tarmokas hyppääminen ovat avainasioita tässä. Maastoilusta Burre pitää, mutta heittäytyy helposti lapsellisen 'pelokkaaksi'. Kaikki saattaa olla pelottavaa jonain päivänä, toisena taas mikään ei pelota ja matka taittuu rattoisasti varmoin askelin ja hyvässä temmossa. Maastoesteet eivät ole Burren laji, eikä se ylläkään niitä ylitettäessä läheskään omalle todelliselle tasollee. Ori on erittäin varovainen ja jos pohja on yhtään liukas, se kieltäytyy hyppäämästä - ei piruuttaan, vaan ennemminkin välttääkseen hysterian.
Burren isä on Englannissa hyvin tunnettu ja suosittu new forestin poni, joka hyppäsi vaativien luokkien upeilla loikillaan tiensä ihmisten sydämiin varmasti pysyvästi. Se on väriltään kulomusta tähtipää, ja hieman tuittuileva, ehkä jopa tammamainen luonteeltaan. Kuitenkin hyvä menestys niin koulu-, kuin este radoilla toi Darth Colbeylle paljon suosiota ja Burren lisäksi sillä on yhteensä 34 jälkeläistä, joista suurinosa on hyvin menestyneitä varsinkin juuri Englannissa. Herra kantakirjattiin II-palkinnolle, sillä kaikki tuomarit rakastuivat hyppivään ja viirupäiseen orhiin. Nykyään herra viettää hyvin ansaittuja lomapäiviään Englannin idyllisissä maisemissa, joskus tammavieraita saaden. Burren isänisä, Dawood's Caddow oli Englannissa näyttelyissä kierrellyt kuningas, joka haali aikanaan kasaan kaikkien näyttelyiden ykköspalkinnot, joihin vain osallistui. Herran askeleet olivat kauniit ja matkaavoittavat, mutta hyppytekniikka ja koulutustaso eivät kummoiset. Siksi Dawood's Caddow sai vain 17 jälkeläistä. Näistä suurinosa oli samankaltaisia, Colbey poiketen tästä ryhmästä. Kimo ori sai nukkua rauhassa pois omassa tallissaan. Burren isänemä, Wow's Lovely Lady tuli vahingossa kantavaksi Caddowsta. Tamma karkasi kerran tarhastaan illalla ja tuli myöhemmin takasisin. Se todettiin naarmuttomaksi ja olettettiin sen käyneen vain lähinaapurissa kukkapenkkejä tuhoamassa. Lähinaapurissa se olikin käynyt, tosin aatteinaan hiukan toiset jutut. Muutaman kuukauden päästä omistajat huomasivat, että heidän pikkuinen harrastehevosensa oli kantavana. Pikkuisen selvittelyn jälkeen kävi ilmi, että Caddow oli ollut samana yönä kateissa ja palannut aamulla. Lady kuoli 19 vuotiaana, Colbeyn jäädessä ainoaksi varsakseen. Niki, isänisänisä, oli kimo ori, joka toimi harrasteponina Englannissa. Oriilla teetettiin yksi jälkeläinen nuorella iällä, mutta herra ruunattiin myöhemmin, koska se osoittautui turhan hurjaksi käsitellä. Ori taisi koulun aina helpon A:n tasolle ja hyppäsikin varsin kivasti, metrin ratoja. Ori kuoli ahkyyn ollessaan 21-vuotias. Isänisänemä, Kamira oli ruunikko tamma Englannissa, joka astutettiin naapurifarmin komealla kimolla oriilla hienon jälkeläisen toivossa. Tamma kuitenkin kuoli pian varsan syntymän jälkeen ja vaavia jouduttiin ruokkimaan tuttipullolla. Koska tamma periytti lapselleen hyvät liikkeet, sen olisi toivottu saavan vielä muutama jälkeläinen. Isänemänisä, Leonardo G oli hieno rautias ori, joka kantakirjattiin ja jota käytettiin sen jälkeen vain parhaiden tammojen astuttamiseen. Ori eli pitkän ja mukavan elämän, asuen aina samalla omistajalla. Herra oli hyvä kouluratsu ja hyppäsikin ihan mukavasti. Isänemänemä, Elberethy oli erittäin kaunis ruunikko tamma. Se menestyi näyttelyissä ja palkittiin muutaman kerran Englannissa vuoden parhaaksi newforestiksi. Tamma sai yhteensä 9 jälkeläistä, jotka kaikki ovat menestyneet tavalla tai toisella jossain lajissa. Tamma itse painottui enemmälti kouluun. Burren emä, Jasonna Xavier oli sievä koulutamma Ruotsista, joka haluttiin varta vasten astuttaa Colbeylla ja niinpä kuljetettiin Englantiin astutettavaksi ja lomaa viettämään. Tamma sai ikävän lyhyeksi jääneen elämänsä aikana vain 3 varsaa, jotka kaikki kuitenkin ovat menestyneet hyvin. Jasonna kuoli nuorena ähkyyn, jota ei voitu hoitaa. Emänemä, Mint Fortuna oli aivan tavallinen harrasteponi, joka astutettiin kerran oman varsan toivossa. Perheellä ei ollut kuitenkaan varaa pitää tammavarsaa, vaan se myytiin. Fortuna ei ollut mitenkään erikoinen, perheensä mussukka vain. Emänisästä, Lyad Bendix ei tiedetä paljoa, lähinnä se, että se oli hyvä hyppäämään ja sai ilmeisesti muutamia varsoja. Ori eli kaiketa melko vanhaksi. Emänisänisä, Kaletho asui Englannissa ja sai melkoisesti palkintoja esteratojen puolella. Ori kahmi niitä suorastaan niin runsaasti, että siitä tehtiin monia - melkoisen suuria - tarjouksia ulkomailta asti. Herraa käytettiin kotimaassaan jalostukseen 10 varsan verran, jonka jälkeen se myytiin Saksaan, missä se vaikutti ratsuponijalostukseen. Emänisänemä, Nebereth oli Englantilainen tamma, josta saatiin 7 erittäin lupaavaa ja lahjakasta jälkeläistä. Tamma ei ollut itse kummoisemman näköinen, mutta periytti jälkeläisilleen erittäin hyvät askellajit ja lennokkuutta hyppyihin. Tamma kilpaili hiukan kouluradoilla. Emänemänisä, Xenon X oli ruunivoikko hieno ori, joka kouli valitettavan nuorena auton alle. Ori oli karannut tarhastaan ja juoksi suoraan läheiselle autotielle. Ori ei menehtynyt heti, mutta se jouduttiin lopettamaan vammojen laajuuden vuoksi. Herra ei saanut astua yhtäkään tammaa itse, mutta siitä oli jo aikaisemmin otettu talteen muutama pakaste, joista saatiin tiinetettyä kolme tammaa, jotka kaikki saivat yhden varsan. Ori periytti jälkeläisilleen kauniin ulkomuodon. Emänemänemä, Caramelita oli sievä, rautiaankirjava tamma. Tammaa ei hyväksytty kantakirjaan sen värin vuoksi, mutta se oli rakenteellisesti ja luonteeltaan lähes täydellinen, joten sen omistaja päätti koettaa varsaa. Tamma synnytti kauniin orivarsan ja sen jälkeen se astutettiin aina joka talvi ja kesällä pihassa pyöri pienokainen. Tamman varsoista tuli erittäin menestyneitä!
10.04.2008 Kouluvalmennus, Takkuinen, Palaute:
|
